1px
Tänään on Sunday, 19:s Augustta 2018.
jaritasanen
1px



Sivulatauksia:
2126376
Kuninkaan kasky, Löytäneekö hän uskoa?

KUNINKAAN KÄSKY

LÖYTÄNEEKÖ HÄN USKOA?

Kenenkään ei tulisi odottaa mitään ihmisiltä. Jos odotat Jumalalta, sinä saat avun. Kun aikanaan pidin yhden vuoden ajan kodissani joka viikko hengellisen kokouksen, Jumala armossaan paransi aina jonkun ihmisen ja ilmoitti joitakin sairauksia. Eräs sisar tuli sanomaan minulle: "Tässä on jotakin vikaa. Minä olen ollut monessa kokouksessa. Minulla on ollut yskää ja kurkkukipua ja rintakipua ja milloin mitäkin. Minulle ei kuitenkaan ole tullut tiedon sanaa. Olen odottanut, että Jarin kautta tulisi sana." Minä sanoin: "Sinulta puuttuu yksi asia. Sinä katsot ihmiseen, sinä et odota Jumalalta." Tuo sisar alkoi jälleen katsoa kirkkautta kohti, ja Herra ilmoitti hänenkin sairauksiaan.

Emme voi määrätä Jumalaa: "Ilmoita tänä iltana minun sairauteni, tuskani, ahdistukseni." Hän on Kaikkivaltias, ja hän toimii sillä tavalla kuin itse tahtoo. Mutta me voimme rukoilla tänäänkin jokaisen sairauden ja jokaisen ahdistuksen kohdalla uskon rukouksen. Herra on luvannut nostaa jälleen, jos joku on langennut pois. Hän on luvannut parantaa, kun me laskemme kätemme sairasten päälle. Hänen Sanansa sanoo, että ne tulevat terveiksi.

Olen jossakin kertonut siitä, kun aloin aikoinaan Jumalan kehotuksesta rukoilla sairasten puolesta. Näin myös Sanasta, että se on osa evankeliumia. Aina välillä tuli epäilys. Eräänä yönä näin unen, jossa olin kadulla rukoilemassa raihnaisen, ramman naisen puolesta. Minulle tuli epäilys, voiko Jumala parantaa tällaisen tapauksen. Epäusko valtasi minut tuossa unessa. Koin Jumalan äänen, joka oli kuin paljojen vetten pauhina: "Sillä, joka uskoo, ei ole toista vaihtoehtoa." Vasta silloin minulle avautui oikein kunnolla Markuksen evankeliumin lopussa oleva kohta: "He panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi" (Mark. 16:18). Minulle avautui se asia, että näiden sanojen jäljessä on piste.

Edellä sanotaan, että ne, jotka uskovat, ajavat ulos riivaajat. He panevat kätensä sairasten päälle, puhuvat kielillä ja nostavat käsin käärmeitä. Jos meillä Markuksen evankeliumin lopussa on piste, voimme kokea Jumalan voiman. Mutta jos meillä on lopussa että-, jos-, tai kun- lauseita, me emme koetuksen hetkellä pysy pystyssä.

Tämän tähden haluaisin olla karsimassa näitä sivulauseita, ettei kukaan epäilisi, vaan me uskoisimme, että Jumala tarkoittaa täyttä totta. Ne, jotka uskovat, panevat kätensä sairasten päälle, puhuvat uusilla kielillä ja ajavat riivaajat ulos.

Ei niin, että me uskottelisimme jotakin, vaan että sydämeemme laskeutuu sellainen usko, jonka Jeesus Kristus vaikuttaa. Tämä aika on sellainen, että mikään muu ei tässä maassa eikä muuallakaan maailmassa saa Jumalan Henkeä liikkeelle kuin se, että Jumalan kansan keskelle laskeutuu Jeesuksen Kristuksen usko. Jos keskellemme laskeutuu edes sinapinsiemenen verran Jeesuksen Kristuksen uskoa, vuoret liikkuvat Sanan mukaan. Vain sinapinsiemenen verran uskoa, rakas ystävä, riittää liikuttamaan vuoria. Sen kuitenkin täytyy olla Jeesuksen Kristuksen uskoa! Sen täytyy nousta Jumalan Sanasta! Sen täytyy nousta Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta!

Ei riitä, että me uskottelemme, vaan meidän täytyy ottaa kiinni lupauksesta, oli tarpeemme mikä tahansa. Täytyy pitää kaksin käsin kiinni alttarin sarvista ja sanoa: "Herra, tässä minä olen. Täyttyköön sinun tahtosi. Täyttyköön sinun Sanasi." Jumala täyttää omalta puoleltaan. Jumala on uskollinen. Me ihmiset heikkoina hetkinämme lipeämme pois ja masennumme. Me jäämme tuskan valtaan, mutta sinäkin hetkenä Jumala on uskollinen. Hänessä ei ole vilppiä, ei ole vääryyttä.

Raamattu sanoo: "Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija" (Room. 3:4). Haluan uskoa, että Jumala meidän keskellämme on totinen Jumala. Voimme avata sydämemme ja sanoa kuin eräs henkilö, joka tuli Jeesuksen tykö: "Minä uskon; auta minun epäuskoani" (Mark. 9:24). Hän tiesi, että jos sinapinsiemenenkin verran Jeesuksen vaikuttamaa uskoa toimii Jeesuksen käsien kautta, hän tulee terveeksi sillä hetkellä.

Tuo mies näki itse, että kun hän tuli Jeesuksen lähelle, epäusko esti häntä kokemasta Jumalan voimaa, joka lähtee Jeesuksen käsistä. Hän tunsi epäuskon sydämessään. Hän rukoili Mestaria auttamaan hänen epäuskoaan. Huokaile sinäkin Jumalan puoleen: "Herra, auta minun epäuskoani, että voisin kokea Jumalan voiman ja uuden kirkkauden hengellisessä elämässäni." Jumala kyllä seisoo lupauksensa takana.

Meille täytyisi laskeutua sinapinsiemenen verran uskoa. Sillä me saamme vuoren liikkumaan. Sinun vuoresi voi olla masennus, sairaus, riita perheesi keskellä, tuska ja ahdistus omaisistasi tai mitä muuta tahansa. Mutta sinapinsiemenen verran uskoa saa sen liikkeelle. Se siirtää vuoria.

Epäuskon vuoren huono puoli on se, että se tulee mustaksi pilveksi uskovan ja Jumalan väliin. Se tulee estämään rukousta nousemasta pyhänä ja puhtaana Jumalan valtaistuinta kohti. Siksi epäusko täytyy raivata pois. Meidän täytyy nousta, taistella ja vastustaa sitä. Raamattu sanoo yksinkertaisesti: "Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee" (Jaak. 4:7). Jos meillä on taistelu henkivaltojen kanssa, Raamattu kehottaa rohkeasti vastustamaan. Emme saa kumartua saatanan eteen emmekä antaa periksi, vaan tulee vastustaa.

Jeesus antoi meille esimerkin, kun hän oli paastonnut erämaassa neljäkymmentä päivää. Saatana tuli kiusaamaan häntä kesken paaston ja lupasi kaikenlaisia asioita, jos Jeesus Kristus kumartuisi hänen eteensä. Mutta Jeesuksella oli aina yksinkertainen vastaus: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on..." (Matt. 4:10).

Jeesuksen tahto tänäänkin on, että meidän huuliltamme lähtisivät nämä samat sanat: "Näin on kirjoitettu! Väisty edestäni, saatana!" Jos sinapinsiemenen verran uskoa on vaikuttamassa sydämessäsi ja sinä uskallat näillä sanoilla vedota Jumalan Sanaan, sen on pakko väistyä. Raamattuhan sanoo, että Jeesuksen Kristuksen nimen yläpuolelle ei ole asetettu mitään muita nimiä. Se on nimi yli kaikkien. Hän antoi meille oman nimensä käyttöä varten ja sanoi: "Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia..." Hän seisoo lupauksensa takana.

Sinulla on täysi oikeus vastustaa Jeesuksen nimessä kaikkea ahdistusta, tuskaa, sairautta ja kaikkia ongelmia, joita elämääsi on tullut sinun ja Jumalan välille tai sinun ja perheenjäsentesi välille. Jos koet, että henkivallat riepottelevat perhettäsi ja on ristiriitatilanteita, sinulla on auktoriteettivalta Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jeesus on antanut kansalleen oman nimensä käyttöä varten. Se on meidän lapsioikeutemme.

Tänä päivänä emme käytä tarpeeksi lapsioikeuttamme. Rukoukseni on, että Jeesuksen Kristuksen uskoa laskeutuisi edes sinapinsiemenen verran, jotta joku ystävä voisi kokea Jumalan avun.

Toinen tapa vedota Jumalan lupaukseen on se Sanan kohta, jossa sanotaan: "Jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa" (Matt. 18:19). Jälleen Jumala seisoo lupauksensa takana.

Meidän tehtävämme uskovina on vedota tuohon sanaan ja pitäytyä toivon tunnustuksessa niin kuin Hebrealaiskirjeessä kehotetaan: "Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen" (Hebr. 10:23).

Jos me vetoamme Jumalan lupaukseen, meidän täytyy seistä vetoomuksemme takana. Jos se ei heti saa valtaistuinta liikkeelle, kyllä se kohta saa, jos pitäydymme toivon tunnustuksessa ja muistamme kolkuttaa ja vedota: "Herra, sinä olet tämän luvannut."

Haluaisin tehdä kanssasi rukoussopimuksen Jumalan alttarin äärellä, että sinä saisit taivaallisen avun tuskaan ja ahdistukseen, joka sitoo elämääsi. Jumala on luvannut kuulla ja vastata. Meidän tehtävämme on vedota lupauksiin uskon kautta hänen nimeensä ja työntää epäusko ulos. Silloin kaikki muuttuu.

Jeesus tuli alas kirkastusvuorelta. Opetuslapset eivät saaneet sairasta parantumaan. Isä toi lapsensa Herran tykö ja kertoi pyytäneensä opetuslapsia vapauttamaan tämän. Nämä eivät kyenneet, ja Jeesus tuskaili, kuinka kauan hänen täytyy kestää tätä epäuskoista sukupolvea. Sitten hän ajoi hengen ulos ja lapsi parantui.

Uskon, että Herra tuskailee tänä päivänä samalla tavalla meidän, omien opetuslastensa keskellä sen tähden, että on liian paljon epäilystä. Raamatussa sanotaan hänen takaisintulostaan kysyvässä, haasteellisessa muodossa: "Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk. 18:8) Tässä on viittaus siihen, että viimeisinä päivinä alkaa usko vähentyä Jumalan kansan keskellä. Uskonnollisuutta löytyy tänäkin päivänä. Mutta kun viimeinen pasuuna soi, löytyykö minun ja sinun sydämestä uskoa? Onko meillä silloin se kirkkaus, että vuoret väistyvät Jumalan Sanan ja Jumalan Hengen voimasta? Herra haluaisi löytää juuri tätä uskoa, jonka hän itse vaikuttaa sydämissämme. Se usko on otollista Jumalalle. Emme kuitenkaan voi puristaa tätä uskoa. Raamattu sanoo: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17). Meidän tulee siis kuulla Jumalan Sanaa, ja sen täytyy uskossa sulautua meidän henkeemme. Silloin siinä on elämää. Silloin siinä on voimaa

Suomalaisessa Raamatussamme Jumalan Sana on aina käännetty samalla tavalla. Kreikankielisessä alkutekstissä on kuitenkin kaksi eri sanaa, logos ja rhema. Logos tarkoittaa yleensä kaikkea Jumalan Sanaa, mukaanlukien laki ja kaikki säännökset. Rhema taas tarkoittaa sanaa, joka on oikea sana oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Monet Uuden testamentin ja Vanhan testamentinkin kirjoituksista olivat rhema- sanoja ihmisten elämää varten, siihen hetkeen, jossa tarvittiin apua.

Esimerkkinä voisin mainita Naemanin. Hän tuli profeetta Elisan eteen ja odotti, että Elisa heiluttaa kättään hänen yllään ja siten poistaa hänestä pitalin. Elisa lähetti ainoastaan palvelijansa Naemanin luo ja käski sanoa: "Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa, niin lihasi tulee entisellensä, ja sinä tulet puhtaaksi" (2 Kun. 5:10).

Valtaistuimelta tuli sana, joka muutti tuon miehen elämän. Se muutti ulkoisen ruumiin täysin terveeksi, mutta uskon, että sisällä tapahtui myös paljon. Sieltä alkoi varmasti löytyä Jumalan kiitosta ja Jumalan ylistystä.

Uskon, että tänäkin päivänä, jos Jumala saa jonkun meistä parantaa, se vaikuttaa myös sisälliseen ihmiseemme. Aina kun Jumala koskettaa meitä, Jeesus Kristus kirkastuu hengessämme, mutta myös lihassamme. Haluan uskoa, että tälläkin hetkellä sinun elämääsi laskeutuu rhema- sana siihen tilanteeseen, jossa olet ja jossa tarvitset apua.

Jeesuksella oli monelle ihmiselle selkeä sana, mitä pitää tehdä. Hän meni aina asian ytimeen. Kun Sykarin kaivolla syntinen nainen tuli häntä tapaamaan, hän ihmetteli sitä, että Jeesuksella ei ollut edes omaa ammennusastiaa. Jeesus alkoikin keskustella hänen kanssaan, mikä oli yllätys tuolle samarialaiselle naiselle. Jeesus meni asian ytimeen mainitsemalla hänen miehestään. Jeesus sanoi: "Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi" (Joh. 4:18). Jeesus laski sormensa tuon naisen elämäntilanteeseen: tällä oli jo kuudes mies. Hän tiesi, että kun tämä asia tulee ratkaistuksi, kaikki muuttuu. Hän ei vihjaillut mitään vaan meni suoraan asiaan.

Jeesuksella oli aina tapana laskea sormensa kipeimmän kysymyksen päälle, synnin tai sairauden, kuten sokean miehen elämässä. Hän yksinkertaisesti "...sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen ja sanoi hänelle: `Mene ja peseydy Siiloan lammikossa' - se on käännettynä: lähetetty. Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä" (Joh. 9:6-7).

Jeesus kävi aina käsiksi ongelmaan. Tänäänkin hän tahtoo käydä käsiksi suoraan ongelman ytimeen. Hän ei ole muuttunut. "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti" (Hebr. 13:8). Olen jo aikoja sitten omassa hengellisessä vaelluksessani ottanut sen asenteen, että Jumala ei muutu - minun täytyy muuttua! Toivon ja rukoilen, että sinäkin voisit ottaa saman asenteen. Me ihmiset voimme muuttua ja lähestyä häntä. Rukoilen, että kenenkään tie ei veisi kauemmaksi hänestä, vaan lähemmäksi kirkkauden Herraa ja Kuningasta.

Jumalan tahto on, että vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan, että ihminen tulee lähemmäksi Jumalaa. Hän tahtoo, että ihminen vähenee, ja hän saa kasvaa. Hän tahtoo, että otamme sen asenteen, että me haluamme muuttua, koska hän ei muutu, hän on täydellinen, pyhä ja vanhurskas.

Jossakin kohdassa Raamattua kysellään, onko Herran käsivarsi muuttunut. Vastaus on, että se ei ole muuttunut. Hän on sama. Jos tahdomme saada vastauksen, olkoon kysymyksemme mikä tahansa Jumalan edessä, meidän on lähdettävä siitä ajatuksesta, että minä haluan muuttua ja vähetä, ja hänen tulee kasvaa minussa. Jos otamme tällaisen mielenlaadun Jumalan edessä, Jumalan Henki tunnustautuu mukaan. Tämä on aitoa pyhitystä. Tahdomme panna pois niitä asioita, joista hän puhuu meille. Hän kyllä puhuu meille aika ajoin, mitä pitäisi raivata pois, että hän olisi vielä kirkkaampi tähti meidän elämässämme.

Raamattu sanoo, että hän puhuu Sanansa ja puhuu Henkensä kautta. Meillä on uudessa liitossa se ihana tilanne, että hänen Henkensä laskeutuu jokaiseen hänen lapseensa. Vanhan testamentin päivinä vain kuninkailla tai profeetoilla oli voitelu ja Jumalan lahjat. Tänä päivänä Jumala voi laskea Henkensä jokaiseen verellä pestyyn astiaan. Jokaisella Jumalan lapsella on yhteys Kaikkeinpyhimpään.

Jeesus huusi Golgatan keskimmäisellä ristillä ennen kuin antoi henkensä: "Se on täytetty" (Joh. 19:30). Sillä hetkellä temppelin esirippu repesi ylhäältä alas asti. Se oli vertauskuva taivaallisista. Silloin repesi myös todellinen esirippu. Se toi sinulle ja minulle suoran yhteyden Kaikkeinpyhimpään. Meidän kannattaa vaalia tätä yhteyttä.

Kannattaa hätistää tänäänkin epäilystä pois, jotta yhteys Kaikkeinpyhimpään olisi kunnossa ja me saisimme taivaallisen avun. Meidän täytyy tehdä se päätös, että Herra ei muutu, minun täytyy muuttua. Olen tehnyt omassa elämässäni monta kertaa tämän kysymyksen: "Jumala, miten minä voisin vielä enemmän muuttua sinun kuvasi kaltaiseksi? Herra, miten voisin enemmän kirkastaa sinun nimeäsi, miten voisin enemmän työntää epäuskoa ulos?"

Jos otamme tämän asenteen, Jumala puhuu meille, miten epäilyksen valta alkaa murtua. Hän antaa lahjat ja kyvyt murtaa epäilyksen valtaa ja voimaa. Ei suuria Jumalan tekoja pidätä Suomen Siionissakaan mikään muu kuin epäilyksen valta ja voima. Jos epäusko heitetään ulos, Jumalan kirkkaus näkyy. Niin oli Raamatun päivinä, ja niin on tänäänkin. Mikään ei ole muuttunut.

Uskon Jeesuksen tänäkin päivänä tuskailevan, että pitäisi olla enemmän uskoa hänen kansansa keskellä. Niin hän tuskaili tullessaan alas kirkastusvuorelta. Parantaessaan kuunvaihetautisen hän osoitti, että uskoa on. Epäusko rajoitti jopa itse Mestaria täällä maan päällä. Kun hän tuli kotikaupunkiinsa Nasaretiin, hän ei voinut muuta kuin parantaa joitakuita sairaita heidän epäuskonsa tähden. Mestarinkin kädet olivat sidotut heidän epäuskonsa tähden. Hänen kotikaupunkinsa näki hänet vain puuseppänä ja Joosefin poikana, mutta ei kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana.

Meidän Jeesuksemme tulisi myös olla elävä. Hän ei saisi olla vain uskonnollinen totuus jossakin kirkon seinällä ristiinnaulittuna. Meille tulisi kirkastua se, että hän on ylösnoussut. Ylösnousemuksessa ja hänen veressään on voima. Hänen haavoistaan lähtee tänäänkin voimaa. Hänen pitäisi olla meille Kuningas, kirkkauden Herra.

Fariseukset ja kirjanoppineet tulivat hänen eteensä "...sanoen: `Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta merkin'. Mutta hän vastasi heille ja sanoi: `Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki.

Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä" (Matt. 12:38-40).

He eivät kuitenkaan käsittäneet, mitä tarkoitti profeetta Joo-naan merkki. Käsitämmekö me sen tänä päivänä? Maailmankaikkeuden suurin merkki, elävä Jeesus, seisoi fariseusten ja kirjanoppineiden edessä. Jumala oli jo lähettänyt merkin, kaikkein suurimman ihmeen, oman Poikansa. He kysyivät tuolta merkiltä, minkä merkin hän heille antaa! Heidän silmänsä olivat pimitetyt.

Ovatko meidän silmämme tänään pimitetyt? Näemmekö, että tänäänkin maailmankaikkeuden suurin merkki, Joonaan merkki, on meidän keskellämme. Hän on elävä Jeesus Kristus Pyhän Henkensä kautta. Hän on sama Jumala, ja hän sanoi: "Ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän" (Joh. 16:7). Hän on tänäänkin meidän kanssamme. Uskon kautta hänen nimeensä voimme vedota hänen lupauksiinsa, ja uskoa saaneemme, niin se on meille tuleva. Tämä on hänen neuvonsa. Jos me teemme rukoussopimuksen, voimme anoa ja kiittää kuin olisimme jo saaneet.

Meidän on kuitenkin ojentauduttava uskossa, pitää alttarin sarvista kiinni. Raamattu sanoo: "Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan" (Luuk. 9:62). Jos sinä, rakas ystävä, olet lähtenyt tälle tielle, tai jos olet lähdössä, älä katsele sivuille ja taaksesi, vaan olkoon katseesi luotu suoraan eteenpäin, uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen Kristukseen. Hän tahtoo, että me pidämme katseemme hänessä, pidämme kiinni hänen lupauksistaan. Hän tahtoo, että me pidämme sen, mitä hän on sanonut. Kun vetoamme hänen lupauksiinsa, me saamme Jumalan voiman liikkeelle.

Daniel joutui taistelemaan, että hän sai Jumalan käden liikkeelle. Kun hän näki lupauksista, että tietyn profeetallisen kirjoituksen aika oli täyttymässä, hän alkoi taistella Jumalan edessä. Hän sai sanoman, että Jumala antaa hänelle sanan viimeisistä päivistä. Hän odotti Jumalaa kolme viikkoa rukouksessa ja ilmeisesti paastossakin. Raamattu sanoo, että ylienkeli Miikael tuli ja löi Persian valtakunnan enkeliruhtinaan, joka oli tullut Jumalan sanansaattajaa vastustamaan. Sitten sanoma laskeutui Danielin sydämelle.

Rukoustaistelu edellyttää joskus sitkeyttä. Jumala kuitenkin vastaa. Jos annamme periksi, sanansaattaja voi kääntyä takaisin, eikä Miikael tai joku muu enkeli tule lyömään vihollisen voimaa pois. Jos vetoamme lupaukseen, kiitämme vastauksesta ja uskomme saaneemme, se on meille tuleva. Siksi meidän tulee olla sitkeitä. Raamattu sanoo: "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan" (Luuk. 11:9). Meidän täytyy kolkuttaa sitä sitkeämmin, mitä suurempi tarve meillä on. Mutta hän on uskollinen ja hän vastaa. Hän tulee auttamaan sinua elämäntilanteessasi.

Mielessäni on ollut se, mitä tapahtui Nooan päivinä, kun vedenpaisumus tuli. "Ja Herra sanoi Nooalle: `Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut hurskaaksi edessäni. Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras. Niin myös taivaan lintuja seitsemän paria, koiraita ja naaraita, että siemen säilyisi elossa koko maan päällä. Sillä seitsemän päivän kuluttua minä annan sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja hävitän maan päältä kaikki olennot, jotka olen tehnyt.'

Ja Nooa teki näin, aivan niin kuin Herra oli hänen käskenyt tehdä. Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, kun vedenpaisumus tuli maan päälle. Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan menivät arkkiin vedenpaisumusta pakoon" (1 Moos. 7:1-7).

Sitten alkoi sade. Jakeessa 16 sanotaan: "Ja Herra sulki oven hänen jälkeensä." Vesi nousi ja kaikki ne eläimet, jotka olivat ulkopuolella, ja kaikki ihmiset hukkuivat. Kun vedenpaisumus oli ohi, Jumala lupasi, että hän ei enää toista kertaa tuhoa maata vedellä. Hän on kuitenkin sanonut myös, että hän tekee sen tulella.

Minua on puhutellut se, että vain Nooa perhekuntalaistensa kanssa jäi jäljelle vedenpaisumuksen tuomassa taistelussa. Olen ajatellut, minkälainen se hetki oli niille ihmisille, jotka katselivat ulkopuolella. Jumala oli sulkenut arkin oven, eikä enää voinut tapahtua muutosta. Ehkä he itkivät syntejään, mutta enää ei ollut mahdollisuutta päästä arkkiin. Heidän täytyi tyytyä siihen, että loppu oli tullut.

Jumala oli antanut tietyn ajan, saman ajan, jonka Nooa rakensi arkkia. Nooa piti vanhurskautta voimassa ja saarnasi Jumalan valtakuntaa. Nuo ihmiset eivät kuitenkaan välittäneet siitä vaan elivät jumalattomasti. Uusi testamentti puhuu samasta asiasta. "Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.

Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.

Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: `Minun herrani viipyy', ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys" (Matt. 24:37-51).

Matteuksen evankeliumissa jakeissa 25:1-10 kerrotaan tyhmistä ja viisaista neitsyistä. "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.

Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: `Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.' Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: `Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.

Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: `Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.' Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin."

Huomaamme saman asian kuin Nooan päivinä: ovi suljettiin. Sulkija oli Jumala. Jeesus Kristus on meidän taivaallinen arkkimme, jonka sisäpuolella meidän tulisi pysytellä, kun vaellamme täällä alhaalla. Täytyisi vaeltaa hänen verensä alla. Silloin pysymme arkin sisäpuolella. Vain puolella neitsyistä oli oikea uskon asenne. He olivat koko ajan valmiit. Tyhmät neitsyet lähtivät etsimään öljyä vasta sitten, kun ylkä jo tuli. Heillä ei ollut öljyä, jonka avulla olisi päässyt perille. He eivät olleet valmiita.

Vierailin eräässä perheessä ja keskustelin isännän kanssa uskonasioista. Hän on tehnyt uskonratkaisun ja vaeltaa Herran tietä. Hän kuitenkin sanoi, että hänellä on aina sydämellään arka tunne siitä, onko hän sittenkään valmis, kun Herra tulee. Hän kertoi kuunnelleensa jotakin kasettia, jolla puhuttiin Jeesuksen toisesta tulemuksesta ja siitä, että hän tulee yllättäen.

Hän sanoi: "On ihana, kun kasettia voi nauhurissa kelata takaisin päin ja kuunnella jonkin kohdan uudelleen. Mutta voi sitä päivää, jolloin huudetaan: "Ylkä tulee!" Jos minulla ei sinä päivänä olekaan öljyä astiassani, en voi enää kelata elämääni takaisin niin kuin nyt kasettinauhuria."

Raamattu kehottaa olemaan valmiina joka päivä. Miten saamme tietää, puuttuuko meiltä jotakin ja olemmeko jossakin asiassa eksyneet pois? Joku suuri Jumalan mies sanoi: "Voimme kokeilla sydäntämme kysymällä: Mitä minulle tapahtuisi, jos Jeesus tulisi tänä iltana." Laskeutuuko sydämeeni asioita, joita minun täytyisi muuttaa? Jos näin on, on paras muuttaa ne, jotta olisimme valmiit.

Emme voi kelata elämäämme takaisin päin, kun kuuluu huuto: "Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan." Silloin ei ole enää aikaa ostaa öljyä, vaan meillä täytyy olla öljyä valmiina astiassamme. Elämämme täytyy silloin olla Jeesuksen Kristuksen kädessä. On oltava hänen verensä alla. Meillä on oltava sinä päivänä aito Jeesuksen Kristuksen usko. Ei niin, että kaveri taputtaa olalle ja sanoo: "Kiitos Herralle, että sinä ja minä olemme uskossa." Sydämestä tulee nousta huokaus: "Abba, Isä, minä olen sinun lapsesi." Henkemme todistaa Jumalan Hengen kanssa, että olemme Jumalan lapsia.

Me tarvitsemme Hengen todistuksen vakuudeksi lunastuksen päivään asti. Jumalan Henki todistaa minun ja sinun sydämessä siitä, että olemme aidosti ja todella uudestisyntyneitä elävään toivoon ja vaellamme valkeudessa Jumalan edessä.

Jos olemme aidosti uskossa, Jumalan Henki kyllä huutaa meidän sydämessämme: "Tule, Herra Jeesus, tule, ylkä!" Palavan Jumalan kansan merkki on se, että huulilta kuuluu huuto: "Tule, ylkä, minä hetkenä tahansa, tule! Minä halajan sinun tulemustasi, Herra." Tällaisen huudon tulisi viimeisinä päivinä kuulua meidän huuliltamme. Tulisi kuulua Herran tulemuksen odotus.

Joku julistaja sanoi, että hän on muutaman vuoden puhunut tästä asiasta tässä maassa. Mutta aamenet ovat vain vähentyneet, vaikka yljän tulemus on tullut päivä päivältä lähemmäksi. Jumalan kansan sydän on kylmentynyt. Siksi tahdon uhrata tilaa tälle ajatukselle, että olisimme valmiit. Jos tunnet, että et ole valmis, sinun täytyy jotakin tehdä elämällesi. Jumala ei nimittäin muutu, vaan sinun täytyy muuttua. Hän antaa voiman.

Raamattu sanoo: "Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä" (Joh. 1:12). Jos olet ulkopuolella, Jumala antaa sinulle voiman tulla Jumalan lapseksi. Hän antaa myös sinulle, joka olet lähtenyt tielle, voiman pysyä Jumalan lapsena.

Hän ei anna voimaa vain sitä varten, että tullaan Jumalan lapsiksi, vaan myös voiman pysyä hänen lapsinaan. Hänen verestään lähtee voima tänäänkin. Hän maksoi täydellisen hinnan. Meidän täytyy ammentaa tuota voimaa. Meidän täytyy etsiä Jumalan kasvoja ja hänen käsivartensa voimaa. Ja hän ilmestyy kirkkaudessaan.

Jos koet, että elämässäsi painaa jokin synti, tuo se Herran kasvojen eteen. Raamatun lupaus on yksinkertainen: "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon" (San. 28:13). Jos jokin asia painaa, voit yksinkertaisesti tuoda sen Jumalan eteen. Jos nyt tunnustat ja hylkäät sen, Jeesuksen veri puhdistaa.

Raamattu lupaa, että hän vie meidän syntimme niin kauas kuin itä on lännestä. Jos sen jälkeen sielunvihollinen tulee kiusaamaan sinua, voit hyvällä omallatunnolla sanoa sille: "Sinä iltana minä toin tämän asian Jumalan eteen. Se on raivattu pois, eikä sitä enää ole minun elämässäni." Voit käskeä valehtelijan pois elämästäsi.

Olen kokenut, että monissa kokouksissa ihmiset tulevat tunnustamaan samoja syntejä, joita he ovat tunnustaneet vuosikymmenet, mutta he eivät ole pystyneet uskomaan niitä anteeksi. On tärkeää, että jos tulemme Jeesuksen veren vaikutuspiiriin ja teemme aidon parannuksen, me uskomme Sanan todella: Syntimme on sovitettu ja viety niin kauas meistä kuin itä on lännestä.

Meidän ei tarvitse sen asian kanssa tulla uudelleen alttarin ääreen. Se on jo kerran selvitetty Jumalan edessä. Silloin sitä ei enää Jumalan kasvojen edessä ole olemassakaan. Siksi on tärkeää, että panemme koko luottamuksemme Jumalaan, panemme koko luottamuksemme Jeesuksen veren puhdistavaan voimaan ja valtaan. Hän tekee kertakaikkisesti puhtaaksi. Emme saa epäillä. Jos olet tuonut hänelle syntisi ja hyljännyt ne, usko, että olet saanut anteeksi. Veri on puhdistanut.

Jos vielä jokin asia painaa ja koet, että et ole sen kahleista vapaa, hän on luvannut murtaa ikeitä. Raamatunkäännöksemme sanoo: "Ies särkyy lihavuuden pakosta" (Jes. 10:27). Kuningas Jaakon käännöksessä sanotaan: "Ies murtuu voitelun pakosta."

Kun Jumalan voimaa ja voitelua laskeutuu sinun ja minun elämän ylle, sieltä alkavat ikeet murtua. Mikseivät ne lihavuudenkin pakosta murru. Jos muuli oikein lihoo, eiväthän ikeet kestä, vaan ne murtuvat. Minusta tähän sopii paremmin sana `voitelu'. Siinä ei ole oma liha silloin turpoamassa, vaan siinä on Jumalan voimaa. Siinä on hänen kirkkauttaan ja apuaan.

Siksi voimme tänäänkin rukoilla, että voitelua laskeutuisi keskellemme. Sillä voitelu on hyvin pitkälle ratkaisu kaikkiin asioihin ja ongelmiin Jumalan kansan keskellä. Voitelu on hyvä ratkaisu silloin, kun oven saranat narisevat. Kun pannaan vähän vaseliinia tai öljyä, narina loppuu.

Tämä pätee Jumalan kansankin keskellä. Jos Pyhän Hengen voimaa ja öljyä laskeutuu, kaikki narina ja epäilys, kaikki kapinamieli Jumalaa kohtaan katoaa ja vaihtuu kiitokseen ja ylistykseen. Jumalan tahto on, että vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu. Vesirikkaiden alueiden keskellä palmu saa ravintoa ja huojuu vihantana tuulessa. Jumala tahtoo vanhurskaankin viheriöitsevän ja olevan mehevä ja vihanta vielä hamassa harmaudessakin.

On Jumalan tahto, että me menemme ja kannamme hedelmää niin kauan kuin on armon päiviä ja että meidän työmme kantaisi hedelmää. Monet Raamatun ajan henkilöt tekivät sellaisen työn Jumalalle, että he kantoivat hedelmää vielä kuoltuaankin.

Joosuan jälkeen vanhimmat vapisivat Jumalan pelosta. He olivat nähneet kaikki Herran ihmeet ja hallitsivat Israelia vielä pitkän aikaa samalla tavalla kuin Joosua oli hallinnut. Israelin kansa muisti pitkään Joosefin elämäntyön Egyptissä. He eivät unohtaneet sitä. Kun tuli Egyptistä lähdön aika, he muistivat, että Joosef oli sanonut: "Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni täältä mukananne" (2 Moos. 13:19).

Hänen sanansa kantoivat hedelmää vielä satoja vuosia eteenpäin senkin jälkeen, kun hänen silmänsä painettiin kiinni ja hänen ruumiinsa palsamoitiin ja laskettiin hautaan. Tämä kannusti Israelin kansaa etsimään Jumalaa. Suuri Jumalan mies oli sanonut, että hänen luunsa viedään eräänä päivänä luvattuun maahan. Tuo lupaus eli heidän sydämissään. Tuli todella päivä, jolloin heidän tuli lähteä Mooseksen johdolla ja viedä Joosefin luut mukanaan. Joosef oli todellinen palmupuu, mehevä ja vihanta. Mutta Jumalan tahto on, että ei olisi vain Raamatun lehdillä suuria Jumalan miehiä, jotka kantavat hedelmää ja ovat mehevät ja vihannat kuin palmu, vaan että jokainen vanhurskas olisi tällainen. Hän menisi eteenpäin Herran kanssa ja polkisi kaikki vaikeudet uskon hengessä jalkoihinsa. Hän menisi eteenpäin niin kuin Israelin kansa meni luvattuun maahan ja valloitti sen.

Monta kertaa Israelin kansa epäili. Kokonainen sukupolvi hukkui erämaahan. Kuitenkin nousi sukupolvi, joka marssi perille ja valloitti maan. Jumalan tahto on, että tänäkin päivänä ja näinä viimeisinä päivinä nousisi sukupolvi, joka valloittaa maan. Se ei olisi isien perinnäissääntöjen eikä minkään kahleiden orja. Se sanoisi: "Herra, tässä minä olen. Vie minut sinne, minne ikinä tahdot." Jos meillä on tämä mieli, Jumalan Henki alkaa kuljettaa meitä. Hän vie todella sinne, minne hän tahtoo, jos me annamme hänelle vallan.

Monta kertaa me kuitenkin pysähdymme asettamaan Jumalalle omia ehtojamme: "Minä haluan, että sinä kuljetat minun elämääni tällä ja tällä tavalla, teet näitä ja näitä tekoja elämässäni." Meidän täytyisi vain nöyrästi antautua ja sanoa: "Herra, tässä olen, tee minusta palveluspoikasi, tee minusta palvelustyttösi."

Monta kertaa me uskovat ajattelemme väärin päin. Meillä on tietynlaisia suunnitelmia elämässämme. Alamme rukoilla, että Jumala siunaisi omat suunnitelmamme ja lähtisi viemään meitä näiden suunnitelmien kanssa eteenpäin. Näiden vuosien aikana, jotka olen Jumalan työtä tehnyt, olen oppinut Jumalasta sen, että hän ei ilmoita kovin pitkälle suunnitelmiaan. Monta kertaa hän antaa vain yhden sanan: "Mene!" Tai hän sanoo vain: "Tule!" Sen perusteella on tehtävä ratkaisu. Menenkö tänään Tampereelle? Menenkö jonakin päivänä Jyväskylään? Jumala puhui Paavalille unessa makedonialaisen miehen suulla vain: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä" (Apt. 16:9). Paavali tiesi heti, että on mentävä sinne. Siellä tarvittiin apua. Jumala ei ilmoittanut sen enempää. Jumala ei kertonut etukäteen, että hän tapaa purppuranmyyjä Lyydian rukouspaikalla. Hän vain meni  uskon hengessä katselemaan, mitä siellä tapahtuu, kun Jumala oli unessa antanut käskyn.

Rakas ystäväni, jos Jumala puhuu sinulle jotakin, mene ja katso, oliko se sana Jumalalta. Koettele Jumalaa tällä tavalla. Hedelmä kyllä todistaa, oliko kehotus Jumalalta. Paavalillekin hedelmä todisti, että kun purppuranmyyjä ja hänen perhekuntansa ja muitakin ihmisiä pelastui, Jumala oli lähettänyt hänet siihen paikkaan tekemään Jumalan valtakunnan työtä. Jumalan Henki myös todistaa. Yhdessä meidän henkemme kanssa hän antaa meidän tuntea, onko sydämessämme rauha, jos teemme Jumalalle työtä, vai eikö siellä ole rauha.

Meidän ei kuitenkaan pitäisi pitää halpana pienten alkujen päivää. Pienten alkujen päivinä pitäisi olla uskollisia. Silloin näemme tässäkin maassa suurempia Jumalan tekoja. Näemme omassa elämässämme ja koko Jumalan kansan keskellä väkevämpiä Jumalan tekoja. Jos otamme vaarin Jumalan kehotuksista, kun hän puhuu pienten alkujen päivistä, suuremmatkin päivät tulevat.

Meidän täytyisi ottaa vaari siitä, mitä Jumala tänä hetkenä puhuu minulle, mitä hän tahtoo minun tänään tekevän. Meidän uskovina on elettävä päivä kerrallaan. Meidän on vaellettava päivänmatka kerrallaan. Tietysti minäkin Jumalan palvelijana haluan tietää paljon tulevaisuudesta. Mutta Jumala ilmoittaa sen verran, mitä hän tahtoo ja hyväksi näkee. Meidän on tyydyttävä siihen ja elettävä päivä kerrallaan. On kysyttävä Jumalalta joka aamu neuvoa: "Herra, mitä sinä tahdot minun tänä päivänä tekevän? Mitä voin tehdä tänään, että hyödyttäisin Jumalan valtakuntaa, että tekisin Jumalan tekoja?"

Jos alamme olla uskollisia jokapäiväisissä asioissa ja kuunnella Jumalan ääntä, kyllä Jumala antaa sitten suurempiakin näkyjä ja tehtäviä. Hän puhuu tulevaisuudesta enemmänkin. Mutta Jumala on uskon Jumala, ja hän haluaa koetella meitä jokaista, meidän uskollisuuttamme. Jos olemme uskollisia pienissä asioissa, pienten alkujen päivissä, voimme nähdä suurempiakin Jumalan tekoja.

Haluan ennen kaikkea painottaa sitä, että kun arkin ovi suljettiin, se suljettiin lopullisesti. Samalla tavalla käy, kun kuuluu huuto: "Katso, ylkä tulee!" Raamattu sanoo, että ovi suljettiin. Siksi haluan kannustaa jokaista vaeltamaan palavasti Herran yhteydessä, ei hoippuen tien reunalla vaan mieluummin kulkien valkoista keskiviivaa pitkin vakaasti Jumalassa eteenpäin, että me näkisimme toinen toisemme kerran perillä Jumalan taivaassa. Raamatussa sanotaan, että uskon päämäärä on sielujen pelastus. Se on meidän jokaisen uskon päämäärä: oman sielun pelastus. Onhan tärkein asia se, että olemme kerran perillä Jumalan taivaassa.  

<== Takaisin sisällysluetteloon

jaritasanen