Tästä löydät uutiskirjeen tulostettavana PDF- versiona

Rauhantervehdys!             Hartola 01.02.2007

On kulunut jo yli vuosi, kun olen kirjoittanut viimeksi uutiskirjeen. Toki olen tässä välissä pitänyt Kuninkaan Lähetys r.y: n kannattajajäseniä tilanteen tasalla siitä, missä mennään.

Aloitin kirjeen kirjoittamisen jo tammikuun alkupuolella. Sain sydämelleni kirjoittaa historiikkia menneistä vuosista, sillä tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta uskoontulostani ja 20 vuotta siitä, kun lähdin pysyvästi kiertävänä julistajana saarnaamaan Jumalan Valtakuntaa täällä Suomessa ja pian myös ulkomailla.

Pian huomasin, että historiikki paisuu niin pitkäksi, ettei se sovellu uutiskirjeen tekstiksi, joten tulin siihen lopputulokseen, että teen työn ajan kanssa valmiiksi ja julkaisen sen sitten siinä muodossa kuin Herra johdattaa. Toivon saavani sen valmiiksi tämän vuoden aikana.

Viime vuosi jäi historiaan hyvin surun painotteisena vuotena. Veljeni kuoli yllättäen maaliskuussa. Siitä toipuminen on vienyt aikaa. Läheinen työtoverini, jonka kanssa tein aika ajoin Jumalan Valtakunnan työtä yli viidentoista vuoden ajan, sairastui yllättäen elokuussa ja poistui pitkän taistelun jälkeen Herran tykö marraskuun lopussa. Hänen lähtönsä jälkeen olen itsekin pysähtynyt ja ajattelemaan, ja myös monet muut uskovat ovat ottaneet yhteyttä sekä kyselleet, kuka tai ketkä voisi/voisivat ottaa hoitaakseen ne tehtävät, joita hän teki. Hän oli aktiivinen Venäjäntyön tekijä, mutta kävi aika ajoin myös mm. Ukrainassa ja Puolassa. Täällä kotimaassa hän teki paljon ruoanjakelutyötä vähävaraisille. Toki myös paljon muuta. Hän sanoitti ja sävelsi hengellisiä lauluja. Sairaalassa ollessaan hän ei enää kyennyt kävelemään, mutta hän pyysi aina jonkun uskovan viemään itseään pyörätuolissa huoneesta toiseen. Hän halusi rukoilla kaikkien potilastovereittensa puolesta, ketkä vain sitä tahtoivat. Hän halusi palvella Herraa loppuun asti.

Tutustuin häneen joskus kahdeksankymmentä luvun lopussa. Hän tuli kodissamme olevaan hengelliseen kokoukseen. Tulonsa syyksi hän sanoi sen, että sinusta Jari puhutaan uskovien parissa niin paljon pahaa, että halusin tulla tänne katsomaan ja tutustumaan sinuun ja perheeseesi, koska ymmärsin täällä olevan tarjolla jotain hyvää. Paria viikkoa myöhemmin olin hänen kotipitäjässään saarnaamassa kotikokouksessa. Kokouksen lopussa hän tuli ensimmäisten joukossa rukoiltavaksi. Samassa kun hän tuli, sain vahvan sanan: ...”Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!”(Joh.1:47) Näiden yhteisten vuosien aikana tuo sana osoittautui moneen kertaan Herralta tulleeksi. Kirjoitan näistä yhteisistä vuosista sitten enemmän historiikissa. Haluan toistaa sen kysymyksen, kuka ottaa hänen paikkansa Valtakunnan työssä. Tai laajentakaamme kysymystä siten, että löytyykö niiden kaikkien viime vuosien aikana Herran tykö siirtyneiden tai vanhuuden vuoksi lepoon jääneiden Jumalan valtakunnan työntekijöiden tilalle uusia tekijöitä vai jääkö heidän paikalleen tyhjiö.

Tästä aiheesta on sisimpääni jäänyt voimakkaasti Reinhard Bonnken ensimmäinen Suomen vierailu kahdeksankymmentäluvun alkuvuosilta. Hän tuli kokoussarjaan suoraan hautajaisista. Eräs uskova mies siellä Afrikassa oli kuollut. Hän oli yhden rekan kuljettaja, joka kuljetti sitä suurta telttaa, jota käytettiin kokousten pitämiseen. Todellisuudessa useampi rekka kuljetti telttaa, koska se oli niin suuri. Vastaan tulevan kuorma-auton kuljettaja oli huumausaineiden vaikutuksen alainen ja niin hän ajoi tuon veljen kuljettaman telttarekan keulaan, sillä seurauksella, että veli menetti henkensä. Hautajaistilaisuudessa Bonnke kysyi, kuka ottaa tämän veljen paikan. Kesken Bonnken muistopuheen tuon vainajan poika tuli esille ja sanoi: ”Minä otan isäni paikan.” Näin Herran työ saattoi jatkua.

Viime vuodesta jäi myös syvästi mieleeni se, että yhä useampi uskosta osaton otti yhteyttä minuun ja pyysi tulemaan keskustelemaan kanssaan. Eräs heistä sanoi olevansa ateisti. Hänelle todistin, että minä olen entinen ateisti, joten voin neuvoa sinua, miten siitä pääsee eroon. Eräs oli syöpäsairas, jolla ei ollut enää montaa viikkoa aikaa jäljellä täällä ajassa. Hän ei kuitenkaan sillä kertaa halunnut tehdä ratkaisua, mutta suostui kuitenkin siihen, että rukoilen hänen puolestaan. Kun olin lopettanut rukoilemisen, hän sanoi, että hän tunsi voimaa virtaavan kehoonsa. Näin jätin hänet kypsymään uskonratkaisuun. Viime vuosi kului lähinnä kotimaan työssä. Toki kävin keväällä Israelissa ja kesäkuun lopussa Yhdysvalloissa.

Vuosi sisälsi toki iloisiakin asioita. Eräs niistä oli vanhimman poikamme aviotuminen marraskuussa. Siinä yhteydessä huomasi vuosien nopean kulun.

Viime vuonna saimme perustamamme lähetysjärjestön työn käyntiin. Pääsimme hyvään alkuun, vaikka vastustus tuli voimakkaana monessa muodossa. Palaan tähän työhön kirjeen lopussa.

ASIAA KÖYHIEN AUTTAMISESTA/JUMALAN VALTAKUNNAN KULUISTA

Elämme aikaa, jossa uskovatkin ovat hyvin itsekeskeisiä. Ihmettelen esim. sellaista tilannetta, että jollakin alueella evankelista tekee työtään vuosikausia. Hänet tuntee alueen uskovista jopa yli sata. Vuosien saatossa vain 2-3 uskovaa tuolta alueelta osallistuu silloin tällöin työn aiheuttamiin kuluihin. Tai toinen esimerkki. Uskovien piiri hyvin tuntee paikkakunnallaan olevan uskovan yksinhuoltajaäidin, joka sitkeästi vie perhettään eteenpäin suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, mutta kukaan ei halua auttaa tuota perhettä. Kolmas esimerkki. Uskovien joukko hyvin tuntee aluellaan asuvan uskovan lesken, jolla on pieni eläke, joka juuri ja juuri riittää vuokraan ja aivan välttämättömiin menoihin. Monta kertaa ruokakin on hyvin yksinkertaista, kun varat eivät riitä parempaan. Jos tulee mikä tahansa yllättävä meno, niin talous on kaaoksessa. Mutta lähellä elävät uskovat eivät reagoi mitenkään. Ajatellaan kyynisesti, että kai se yhteiskunta huolehtii.

Minulle nämä tilanteet puhuvat kovasydämisyydestä. Koen tarpeelliseksi rakkaudessa muistuttaa, että jos emme opi huomioimaan lähellämme puutteessa eläviä, niin miten sitten voi onnistua lähetystyön tekeminen tai laajemminkaan mikään Jumalan Valtakunnan työn tekeminen. Jos meitä ei tunnisteta rakkaudesta, niin ei meillä ole silloin todellista evankeliumiakaan. Ensisijaisesti meidän tulee auttaa sisariamme ja veljiämme, mutta evankeliumin eteenpäin viemiseen kuuluu myös nälkäisten ruokkiminen, ja janoisten juottaminen, alastomien vaatettaminen myös fyysisessä mielessä eikä vain hengellisessä. Köyhien auttaminen on tärkeä osa seurakunnan työstä.

Olen kaiken tämän julistustyön ohella ollut mukana jo vuosien ajan ruoanjakelussa. Olisin jo monta kertaa halunut siirtää pöytäpalveluksen tekemisen toisten uskovien huoleksi ja keskittyä vain Sanan palvelukseen, mutta sellaisia uskovia on vähän, jotka haluavat sitoutua jatkuvaan työhön. Kyllä yhdeksi tai kahdeksi kerraksi voi saada jonkun mukaansa ruonjakeluun tai vastaavaan, mutta jos rupeaa puhumaan pitempiaikaisesta sitoutumisesta, niin silloin jo tulee ”toppi”.

Noin kaksi vuotta sitten olin käymässä kylässä uskonystävien luona naapuri kaupungissa. Pois lähtiessä isäntä sanoi, että ota Jari mukaasi tuolta ulkoa tuohisäkki. Otin säkin, vaikka en kokenutkaan sille mitään akuuttia tarvetta itselleni sillä hetkellä. Kun olin ajanut jo jonkun verran kotimatkaa, niin Jumala puhui minulle, että mene katsomaan koulukaverisi vanhaa äitiä. Niin poikkesin sivutielle, jonka varrella hän asui pienessä mökissään. Dementia vaivasi jo aika paljon hänen elämäänsä, mutta hän oli hyvin halukas vastaanottamaan Jeesuksen sydämeensä. Niinpä rukoilimme syntisen rukouksen yhdessä. Lähdin ajamaan pois hänen pihastaan kotia kohti, kun Jumalan Henki yllättäen puhui voimallisesti ja kehotti palaamaan takaisin tuon mummon luo ja jättämään tuohisäkki hänelle. Menin sisälle säkin kanssa ja pyytelin anteeksi, että tulen takaisin. Selitin, että miksi tulin takaisin. Kun annoin hänelle säkin, hän purskahti itkuun ja näytti minulle vereslihalla olevia käsiään ja sanoi, että nämä kädet eivät enää kestä tuohien repimistä ja minun pitäisi selvitä vielä tämä talvi tässä mökissä ja pitää sen uunit lämpiminä. Kotimatkalla koin suurta iloa, että olin saanut omistaa tuon tuohisäkin reilun tunnin ajan ja erityisesti siksi, että yksi sielu oli pelastunut.

Jälkeenpäin Jumala on puhunut minulle siitä, että kuinka paljon meillä on sellaista omaisuutta, jolla ei meille itsellemme ole paljoa merkitystä, mutta jolle jollakin toisella voi olla siitä akuutti tarve. Mutta Sanan mukaan on myös niin, että rakkaus voi innoittaa meitä luopumaan myös siitä, mikä on meille tärkeää ja tarpeellista. Tämä tuohitapaus ja monet muut vastaavat ovat opettaneet sen, että tässä köyhien auttamistyössäkin tarvitsemme Hengen johdatuksen. Se palvelustyö ei ole vain jotain teknistä suorittamista. Joten kyselepä rakas veljeni ja sisareni Herralta, mitä minä voin tehdä tällä saralla. Lopuksi tästä aiheesta tulee mieleeni elokuva Schindlerin lista. Schindler oli mies, joka osti natseilta juutalaisia työvoimaksi tehtaisiinsa. Kun sota loppui ja tuo natsien hirmuvalta päättyi, joutui Schindler itse lähtemään pakoon, koska hän pelkäsi, että liittoutuneet eivät ymmärtäisi sitä yhteistyötä, jota hän oli tehnyt natsien kanssa ostaessaan juutalaisia. Pakoon lähtiessään hän katsoi rannettaan, siinä oli vielä kello; hän tuskaili ääneen: ”Tällä minä olisin voinut ostaa vielä ainakin yhden juutalaisen vapaaksi”. Näin hän kävi pohdiskellen läpi kaiken omaisuutensa, jota oli jäljellä ja tuskaili, että niin ja niin monta juutalaista näillä olisi vielä voinut ostaa vapaaksi. Toivon, että me uskovat voisimme suhtautua samalla vakavuudella sielujen voittamiseen pois helvetin tulesta kuin Schindler. Ja samalla vakavuudella kaikkeen Jumalan Valtakunnan työhön, että se olisi meille yhtä rakas kuin Schindlerille juutalaiset. Tätä kirjoitusta yöllä pohtiessani, havahduin Hengen puheeseen, joka oli kysyvässä muodossa, jossa Jeesus puhui uskoville tilinteon päivänä. Eikö tämänkin maatilan hinnan olisi voinut laskea apostolien jalkojen juureen? Sitten lista jatkui; siinä oli kaikenlaista omaisuutta, laivoja, lentokoneita, asunto-osakkeita, autoja, moottoripyöriä, polkupyöriä lopuksi kaikenlaista irtainta omaisuutta aivan pieniin esineisiin saakka. Oli myös osakesalkkuja, arvopapereita, pankkitilejä ja käteistä rahaa monissa valuutoissa. Näitä kaikkia seurasi sama kysymys, eikö nämäkin olisi voinut luovuttaa Jumalan Valtakunnan työhön.

Kaikessa uhraamisessa haluan muistuttaa myöskin siitä, että Herra ensiksi etsii meitä ja meidän kuuliaisuuttamme Hänelle.

”Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä”(Gal.2:10)

”Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa.”(IKor.9:14)

”...Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.”(Matt.25:35-36)

”...Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri...”(I Samuel 15:22)

”Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle (Jeesus Kristus), rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.” (1Kor.3:12-13)

ASIAA VASTUUN OTTAMISESTA

Olen menneinä vuosina kirjoittanut ja julistanut paljon uloskutsusta suuresta portosta ja sen tyttäristä, ja myös siitä, että uskovien pitäisi kullakin paikkakunnalla kokoontua ilman jakavia nimikylttejä. Työ on pysähdyksissä monella paikkakunnalla sen vuoksi, että uskovien keskuudessa vallitsee kyttäysmenttaliteetti. Uskovat ovat ylikriittisesssä suhteessa toinen toiseensa nähden. Sen sijaan, että siunattaisiin toinen toistaan tekemään Herran työtä, ollaan tuomion hengessä toinen toistaan vastaan. Käyttäydytään niin kuin liikennepoliisi, joka odottaa tienlaidassa tutkan kanssa, kenet pääsisi seuraavaksi sakottamaan. Tässä tilanteessa kehotan erityisesti niitä, joilla on vanhimman kutsu tai ovat muutoin kypsempiä hengellisesti alottamaan säännölliset kokoontumiset, joiden tavoitteena tulee olla pyhien varustamien palveluksen työhön ja myöskin tehokkaan evankeliointityön käyntiin saaminen. Kun on säännölliset kokoontumiset, on myös selkeämmin opetusta tarjolla uskoontuleville, mutta myös jo pitempään uskossa olleille. Silloin uskovien tulee rukoiltua enemmän yhdessä, myöskin hioutuminen elävinä kivinä pääsee silloin tapahtumaan Sanan ilmoittavalla tavalla. Se mitä odotat toisten tekevän sinulle, tee itse esimerkkiä näyttäen. Kysele rehellisesti Jumalan edessä, mikä on minun osuuteni sinun Valtakuntasi työssä. On hyvä niin, että Jumalan antamat tehtävät tulevat ensin koetelluiksi ja laitetuksi käytäntöön omalla paikkakunnalla ja sen lähiympäristössä, ja vasta sitten aletaan tehdä laajemmin esim. lähetystyötä. Nyt näen liian monen palvelutehtävän nousevan vääristä vaikutteista. On lähdetty merta edemmäksi kalaan sen tähden, että ei haluta omassa lähiympäristössä kuolla itselleen. Jumalan työssä tarvitsemme myös näyn, kuinka tehdä Valtakunnan työtä yksilönä ja seurakuntana. Näyn vastaanottaminen voi vaatia ns. kutsumuspaaston, jotta näky voi laskeutua. Myös koko seurakunnan tai ainakin kaikkien siihen kykenevien on hyvä aika ajoin pitää yhteinen paasto näyn vastaanottamiseksi tai jo olemassolevan näyn vahvistamiseksi. Paasto myöskin murtaa esteitä. Joskus hengellisessä työssä on kuin seinä edessä. Silloin paasto yhdessä rukouksen kanssa on voimallinen murtamaan esteet.

Olen huolissani niistä uskovista, jotka surffailevat netissä. Haluan muistuttaa siitä, että todellisen seurakunnan on kokoonnuttava myös fyysisesti. Netti ei voi eikä saa korvata meidän paikallista kokoontumistamme, jossa kohtaamme toisemme kasvoista kasvoihin. Erilaisissa keskustelu- foorumeissa nimimerkin takana esiintymisen pidän tuomittavana varsinkin silloin, kun käytetään epäasiallista uskoville sopimatonta kieltä tai tuomitaan toisia uskovia. Tosi uskova voi aivan hyvin esiintyä netissäkin omalla nimellään. Myöskin varoitan uskovia riitelemästä siellä jumalattomien edessä. Muutenkin mieti, onko se aika, jonka olet netissä, pois rukouksesta ja sielujen voittamisesta ym. Jumalan Valtakunnan työstä. Voit testata sitä, kuinka riippuvaiseksi netissäolosta olet tullut, pitämällä esim. kahden viikon tauon siellä olollesi. Toki on niitä, jotka tavoittavat kadotettuja sieluja sen kautta, mutta kuitenkin vain osan ihmisistä. On raamatullista käydä sairaita,vanhuksia, alkoholisteja, yksinäisiä, yhteiskunnasta syrjäytyneitä ym. katsomassa aivan konkreettisesti ja tarjota heille evankeliumia. Niitä, jotka ovat netissä pornosivujen, pelien ym. orjuudessa kehotan luopumaan koko nettiyhteydestä lihansa heikkouden tähden. Vain todellinen parannus ja siinä pysyminen tuo elämän Kristuksessa. Vastaavat ongelmat on monilla uskovilla myös TV:n ja videoiden ym. katselun kanssa

.”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herra on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.”(Kol.3:12-14)

..”älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme (pyhien yhteyttä, keskinäistä kokoontumista), niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän”(Hebr.10:25)

”Eikö tämä ole se paasto johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irrotatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?”(Jes.58:6)

...”Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.” (1Tess.4:7)

”Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.”(Hab.2:3)

LOPPUSANAT

Työ Internetissä on laajentunut entisestään menneen vuoden aikana. Saarnojani imuroidaan sieltä niin paljon, että tavoitan sitä kautta monin verroin enemmän ihmisiä kuin mitä tapaan kiertäessäni vuoden mittaan eri paikkakunnilla. Sitä kautta tavoitan myös paljon Suomen siirtolaisia sekä maailmalla työskenteleviä maanmiehiämme. Lämminhenkisessä palautteessaan he kiittävät etuoikeudesta kuulla Jumalan Sanaa omalla äidinkielellään kaukana kotimaastaan. Viime vuoden aikana saimme kotisivuillemme Uuden Testamentin ja Psalmit kuunneltavaan muotoon. Tämä on auttanut näkövammaisia ja lukihäiriöisiä Jumalan Sanan saannissa. Kasettityö on selvästi vähentynyt. Siksi emme enää tee masterkasettia läheskään kaikista saarnoista.

Kuninkaan Lähetys r.y:ssä olemme päässeet hyvään alkuun. Yhdistys on lisännyt uskovien intoa osallistua Jumalan Valtakunnan työn kuluihin. Otamme yhdistykseen edelleen mukaan lisää kannattajajäseniä, koska emme voi voimassa olevan rahankeräyslain vuoksi kerätä rahaa suoraan kohteisiin. Kun vuosi on kulunut rekisteröinnistä, sitten voimme hakea kohteille virallisen rahankeräysluvan ja silloin ei tarvitse enää ensin kerätä kannattajajäseniä. Koen kuitenkin nykyisen käytännön hyväksi, sillä näin voimme olla heihin yhteydessä vuoden mittaan useamman kerran. Joten ei ole vielä varmaa, haemmeko erillistä rahankeräyslupaa ollenkaan vaikka se tuleekin pian mahdolliseksi. Vaikka hakisimmekin luvan, niin pidän silti tietyn ydinjoukon olemassaolon välttämättömänä, ne jotka haluavat säännöllisemmin osallistua työn kuluihin. Nämä ihmiset muistavat myös paremmin rukoilla työn puolesta, kun saavat useammin postia meiltä.

Yhdistys on kansainvälinen, siihen otamme jäseniä myös ulkomailta. Kotimaassa yhdistys on valtakunnallinen, joten se ei ole seurakunta, eikä kirkko niin kuin hurjimmat huhut väittävät sen olevan, vaan se on ”työrukkanen”, jonka kautta kanavoidaan varoja allekirjoittaneen palvelutehtävään sekä lähetyskohteisiin ulkomailla että kotimaassa. Yhdistys on sitä varten, että voimme toimia lakien mukaan. Kaikkia kritisoijia olen kehottanut perehtymään voimassa oleviin rahankeräys-,lahjavero- ja yhdistyslakeihin ja vasta sitten ottamaan kantaa asioihin.

Tulevaisuuden näkynä minulle laskeutui pari viikkoa sitten ymmärrys, että lähetystyöhön tarvitsisi saada enemmän nuoria n. 20-35 ikävuoden väliltä, uskovia, jotka olisivat valmiit uhraamaan elämänsä tehokkaimmat vuodet Herran palvelukseen.

Palvelutehtäväni lisäksi olemme tukeneet evankeliointityötä Israelissa. Muita kohteita ovat olleet Venäjän työ, arabityö. Myös Intiatyötä kartoitamme. Kohteena oli viime vuonna myös erään kotimaan evankelistan kuluihin osallistuminen. Edellä olevan opetuksen perusteella tulemme ottamaan köyhien auttamisen erilliseksi kohteeksi. Keväämmällä käymme kaikki kohteet läpi ja päätämme, miten jatkamme eteenpäin. Omassa työssäni suurin kuluerä oli viime vuonna Kuninkaan Käsky-kirjan uuden painoksen ottaminen. Olemme yhdistyksen puitteissa saaneet maksetuksi siitä kolmanneksen. Kirjaa on saatavilla allekirjoittaneelta, se on myös kotisivuillani luettavissa. Kirja on lahja, sitä ei saa myydä.

Omaksi tehtäväkseni koen edelleen auttaa uskovia löytämään kutsunsa. Näitä kutsuttuja haluan olla auttamassa eteenpäin kutsunsa kanssa. Tähän myös perustettu lähetysjärjestö tähtää, että saamme lähetystyöhön kutsutut lähetetyksi kentälle. Myöskin pyrimme auttamaan paikallisia työntekijöitä ja seurakuntia työkohteissa. Sana on edelleen voimassa, että ”eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän”.(Matt.9:37) Kiitän kaikkia, jotka ovat seisseet rinnallamme rukouksin, varoin ja käytännön toimin viime vuonna, joka sisälsi paljon surua ja murhetta, mutta myöskin iloa ja Jumalan Valtakunnan eteenpäin menoa voittosaatossa. Tämänkin vuoden pyrin olemaan kokoaikaisessa Jumalan Valtakunnan työssä siltä osin kuin terveys ja muut elämisen olosuhteet sen sallivat.

Siunausta toivottaa Jari+perhe

PS. Tämän kirjeen liitteenä on ohjeet, jos joku haluaa liittyä Kuninkaan Lähetys r.y.n kannattajajäseneksi. Teknisistä syistä liite tulee myös jo jäsenenä oleville, halutessasi voit antaa sen jollekin, joka on kiinnostunut työstämme. Jäseneksi liittyville lähetämme eri kohteiden pankkiviitteet. Jo jäsenenä oleville lähetämme postia vähän myöhemmin keväällä, jolloin lähetämme tämän vuoden kannattajajäsenmaksun pankkisiirrot ja kohteiden viitteet uudelleen. Toimi siihen saakka marraskuun kirjeen mukaisesti. Teemme tästä uutiskirjeestä myös version kotisivuilleni, mistä sitä voivat halukkaat tulostaa edelleen jaettavaksi. Saarnoja voi edelleen imuroida kotisivuiltani. Jos se ei onnistu tietokoneellasi tai sinulla ei sellaista ole, niin pyydä jotain lähelläsi asuvaa uskovaa tekemään niitä sinulle cd:lle Pyydän teitä, joilla on sähköposti osoite käytössä ilmoittamaan sen kotisivujeni uutiskirjeosioon. Täytä siellä oleva osoiterivi myös, jotta saamme oikean henkilön poistetuksi manuaaliselta postituslistalta. Jos et enää halua postia minulta tai osoitteesi on muuttunut, niin ilmoita asiasta postitse tai sähköpostitse.

Vien ryhmän Israeliin syksyllä 6.11. - 15.11.07 (10 päivää/ 9yötä). Matka on pitempi ja halvempi kuin keväällä tehty. Halukkaille lähetän lisää infoa pyydettäessä. 227:stä lentopaikasta on varattu jo 150.

Tämän uutiskirjeen aiheisiin sopivia saarnoja ovat ainakin seuraavat: 272 Paikallisen pyhien yhteyden toteutumisen edellytykset, 284 Meidän oli vain muistaminen köyhiä, 303 Alkuperäinen evankeliumi ja 307 Maaran katkerista vesistä seitsemänkymmenen palmun keitaalle, jotka ovat kotisivuiltani saatavilta, kaikkia ei ole enää kasetteina.

Jari Tasanen

Raja-ahontie 48, 19600 HARTOLA

PUH.(03) 7168675, GSM 044-7168675

jari (AT) tasanen.com www.jaritasanen.com

OHJEITA KUNINKAAN LÄHETYS R.Y:n KANNATTAJAJÄSENEKSI LIITTYVÄLLE